Viikonloppu on mennyt lämpöä seuraten ja pieniä lenkkejä tehden. Lämpö sahailee ollen aamulla alempi ja minimissään ollut 37.5 ja illalla mennyt lähemmäs 38. Sinänsä hyvä, että päästään tuonne laskettuun aikaan. Uskaltauduin jopa jäämään agilitykisoihin töihin lauantaina Annikan kanssa. Nyt ei kyllä olla pitkiä aikoja kotoa pois, vaan joku on koko ajan kotona. Jos vaan samoin menee kuin viimeksi, merkit on selkeät eikä mitenkään yllätyksenä synnytys tule.
Jossain kohtaa pari viikkoa sitten kyllä tuntui, että ei voi jaksaa niin pitkälle, kun olo näytti niin tukalalta. Kuumat ilmat lisäsivät selvästi olon tukaluutta, koska nyt ei Seena ole ainakaan niin paljon läähättänyt. Kova melske käy massussa ja välillä tuntuu, että päitä puskee ihan siinä kädessä kiinni...pikkuisilla on jo kova vauhti. Seenalle on vielä maistunut ruokakin hyvin eli ei nyt ihan lähimpään vuorokauteen synny. Ja leikkihalujakin on, kun tuo leluja. Makoillessaan ottaa aika pitkän asennon, kun kippura-asennossa on hankalaa. Pentulaatikko on nyt siirretty makuuhuoneeseen ja laitoinpa kokeeksi laatikkoon katon! Hakutreenien umpipiilopömpelin katto on laatikon päällä, kun Seena niin haluaisi tehdä pesän johonkin suojaisaan paikkaan, kuten terassin alle. Tänäänkin repi ihan hampailla naulaamaani verkkoa pois, että pääsisi terassin alle. Voi toista.. Piti sitten lyödä lisää nauloja pitämään verkkoa. Ei taida pentulaatikko olla ihan mieleisin emolle, vaikka hieno onkin. Mutta eiköhän se kuitenkin sitten kelpaa. Noola täytyy vaan jollain tavoin sulkea ulkopuolelle. Saas nähdä, pyrkiikö samaan maitobaariin pikkusiskojensa kanssa. Alkuun saa kyllä pysytellä verkolla eristettynä kunnes nähdään mitä sanoo sisaruksistaan ja miten Seena Noolan olemassaolon kokee. Ja muutama kuva viikonlopulta tekstiä värittämään.
0 Comments
Seena oli autossa maanantaina mukana, kun oltiin JAU:n agilitytreeneissä Annikan ja Noolan kanssa. Annika kokeili ennen hallitreenejä Noolan kanssa pihalla olevaa kenttää, jossa pitäisi olla viikon päästä kisaamassa ASCAn agilitykisoja..kävellenkin voi näköjään treenata. Kun Seena näki, että Noola pääsi treenaamaan, meinasi Seena ihan revetä liitoksistaan. Mutta enhän mitenkään voinut päästää radalle noin paksua mammaa. Otettiinkin sitten tokoa ja olipas Seenassa virettä! Namit taskussa ja pohjaton ruokahalu..Seena teki kyllä niin innolla kaikki. Ihana Seena <3
Vielä Noolan treenaamisesta tällä hetkellä.. Minä olen tosiaan kokeillut ohjata Noolaa ja kyllä siinä on Noolalla kestämistä..oikeesti. Jaun treeneissä en voi ohjata Noolaa, kun en ole JAU:n jäsen. Annika ohjaa, mutta voi liikkua vain rajoitetusti eli kävellen ja tarkoittaa melkein sitä, että joutuu tekemään rataa pätkissä. Saapas nähdä, minkälainen vaikutus on Noolaan. Täysiähän tuo vetelee, mutta tokikin Annikan juokseminen kiihdyttää sitä lisää. Toisaalta ei aina pahasta, jos hiukan matalammalla vireellä ainakin välillä. Tiistaina oli sitten vielä Tuukkin treenit ja siellä huomattiin, että itseasiassa se, kun Annika jää kävellen jälkeen, saa Noolan seuraamaan Annikan ohjausta paremmin. Ja sillä seurauksella, että Annika sai ohjattua Noolaa aika kaukaa ja ihan oikeille esteille...ja minä en saanut, vaikka juoksin.. Tästä voi aiheutua se, että voi joutua harkitsemaan, josko Annika sittenkin ohjaisi Noolaa ASCAn kisoissa. Voi olla, että lopputulos on parempi, vaikka kävellen ohjaa.. ASCAn kisoihin tulee muuten neljä pentua Seenan ekasta pentueesta: Lulu, Terra, Laku ja Noola. Noolaa lukuunottamatta eivät ole vielä startanneet virallisissa agilitykisoissa. Viime kesän virallisissa ASCAn kisoissa kyllä Lakua lukuunottamatta kisasivat ja Terra menestyi niin, että pääsi siirtymään hyppäriradoilla novicesta open-luokkaan. Lululla riittää vauhtia, mutta sen myötä virheitäkin tulee. Terra on enemmän kuuliainen; kyselee enemmän ohjausta, mutta vauhtiakin on alkanut tulla pikkuhiljaa lisää. Lakua en ole nähnyt vielä radalla. Agility on hieman uudempi harrastus heillä ja Heidiä vähän hirvittää osallistua vilkkaan Lakun kanssa. Mutta eihän se niin vakavaa ole.. Laku on kyllä niin kiva uros. Kiva nähdä myös heidät mukana. Kaukaa Itä-Suomesta saakka tulevat. Ja jos hyvin käy, saattaa Laku saada syksyllä kaverikseen pikkuveljen. Sellainen juttu vielä.. Sähköpostia lähetelleet, vastailen kyllä, kun vaan ehdin. Aloitin työt maanantaina, mutta jään lomalle pentujen synnyttyä eli en välttämättä ehdi vastaamaan nopealla aikataululla. Myös jokaiselle uudelle kysyjälle tulen vastaamaan ja tokikin myös sellaisille, joiden kanssa on jo viesteilty ja/tai nähtykin. Pyrin pitämään tätä blogia myös siksi, että pentua odottavat voivat lukea täältä ainakin jotain tilanteen kehittymisestä, vaikka tokikin saa ihan mielellään viesteillä, kun siltä tuntuu. Viestiä on minusta ihan kiva saada ajoittain, niin tietää, että on pennusta edelleen kiinnostunut. Jos mitään ei kuulu pitkiin aikoihin, helposti voi alkaa ajatella, ettei ehkä olekaan niin kiinnostunut. Ja nyt on synnytys jo niin lähellä, että mahdolliset tapaamiset siirtyvät kuun vaihteeseen eli kun pennut ovat yli 2 viikkoa. Rauhoitetaan koti Seenalle ja pennuille. Seena kasvaa..painoa on tullut yli 4 kg ihan sylipunnituksella...ja vielä jopa 2 viikkoa jäljellä. Ei taida enää uskaltaa nostella syliin, kun on niin pallomainen maha. Toivonpa kovasti, että kaikki menee hyvin loppuun asti. Ei taida olla ihan helppoa olla helteillä tuollaisessa olomuodossa..nyt on sitten onneksi hiukan viileämpää. Läähättää paljon ja nälkä on koko ajan. Seena tuo ruokakuppia minulle, vaikka on tunti sitten syönyt. Nälkäisenä haluaa kääntyä lenkiltäkin pian takaisin kotiin, kun tietää, että lenkin jälkeen on tulossa ruokaa (kun lenkkipuuskutukset ovat laantuneet). Kun lähdettiinkin ruuan jälkeen lenkille, ei ollut sitten niin kiire kotiinpäin.
Ja tosiaan.. pari iltaa sitten Seenan makoillessa vieressä rentona, tunsin aivan selvästi liikettä ihon alla. Muutaman kerran pentu tökki sieltä kättäni. Ei ollut kaukana kädestäni <3 pienet ihanat. Ennen synnytystä sitten muljuvat siellä vieläkin selkeämmin. Tänään Seena oli taas repinyt verkon terassin alle vievästä aukosta ja päässyt terassin alle. Siellä kaivoi pesäkoloa nenä mullassa. Onneksi on niin ruuan ahne, että sillä sain houkuteltua. Kun vaistot alkaa vahvistua, katoaa opitut asiat päästä. Ja ei muuta kuin tiukemmin naulasin verkon kolon eteen..on jo kyllä sitäkin yrittänyt repiä. Niin, ja Seena varasti pöydältä kalaa. Seena!! Olen pähkäillyt ilmoittautumista ASCAn agilitykisoihin Noolan kanssa. Harmillisen lähelle synnytystä osuu. Annikan oli tarkoitus kisata Noolan kanssa, mutta selän rasitusvamma ei salli juoksemista. Agilityä en ole itse treenaillut vakavalla asenteella, mutta nyt kävin reilu viikko sitten Noolan kanssa kokeilemassa epiksiä. Auttamattoman hidas olen ja ei saisi yhtään herpaantua ja olla väärinpäin, koska Noola ottaa heti suunnan minusta. No, joihinkin ASCAn kisoihin tuli nyt sitten ilmoittauduttua ja täytynee mennä sinne pyörimään...ja toivoa, että Noolalla olisi jotenkin hidas päivä. Noola ei ole yhtään treenannut ulkokentällä, viime kesänä viimeksi. Saapi nähdä kuin käy. Voi olla parempikin ulkona.. hallissa virettä on yritettävä hillitä ja ehkäpä olisi paremmin kuulolla ulkokentällä. Jos Seena ei ole vielä synnyttänyt, jää kisa Noolan kohdalta osallistumatta. Tai myöskin, jos on yhtään mitään erityistä synnytyksen jälkeen. Jos tilanne on rauhallinen, Annika saa sitten jäädä kotiin valvomaan pentuja kisojen ajaksi..ja JAU:n hallikin on vain 13 min. matkan päässä kotoa. Ja laitetaanpas taas muutama kuva Seenasta. Aika pyöreässä kunnossa..hylkeenä toinen. Seena kasvattaa mahaa ja Noppa ahkeroi kansainvälisellä pelastuskoiraleirillä...kuumaa kummallakin!7/25/2016 Piteleepäs helteistä viimeisinä Seenan tiineysviikkoina, jonka olomuoto muistuttaa koko ajan enemmän ja enemmän hyljettä ja läähätystä riittää. Tosin itse ei taida vielä ymmärtää, että ei kannata tehdä ihan kaikkea samaa, mitä normaalissa hoikkismallissa. Palloa ei voi heitellä, kun täysillä Noolan kanssa siitä kisaavat..ja yksinkin on kiire pallon perään. Trampalle hyppäämistä on vielä tapahtunut, mutta nyt se pitää estää, tai ainakin yrittää. Alas olen mamman jo pari pertaa nostanut. Sen verran korkea se kuitenkin on..metri? Ainakin lähelle. Samoin kun juoksevat siinä kehää ympäri ja ohittavat toisensa, voi olla hiukan kömpelyyttä mahan kanssa ja pahimmillaan sitten voi pudota maahan..huh.. Tuossa juoksentelevat, onneksi hieman maltillisemmin, kuuman takia varmaan (en onnistunut tallentamaan linkkinä): https://www.youtube.com/watch?v=gtM9UvCsqgU&feature=em-upload_owner Laitoin pihalle myös pikku altaan, mutta juomakuppina pitävät ja varpaiden kastelussa toimii. Noola kaivaa poteroita puiden ja pensaiden alle ja hakee viileää maasta. Iskä-Nopalla ja Gabilla ei ole kylmä päässyt heillekään tulemaan, kun ahkeroivat viime viikolla Finn Rescue K9 Associationin, FRF K9 ry järjestämällä kansainvälisellä pelastuskoiraleirillä Oulun seudulla. Leirille osallistui 23 koirakkoa 4 eri maasta ja sitä uutisoitiin myös eri medioissa. Hienoja ovat! Alla muutama kuva Gabin arkistoista.
Kylläpäs koiralla tiineys etenee vauhdilla. Onneksi olin laittanut kännykkähälytyksen madotuksen antamiseksi, sillä nyt on jo vuorokausia nelisenkymmentä takana ensimmäisestä astutuksesta laskettuna. Axiluria olinkin jo hankkinut valmiiksi ja sillä mennään nyt ainakin tällä kertaa. Seenalla on kyllä ruokahalu aivan uskomattomalla tasolla. Oli saanut aamulla ruuan..no poikkeuksellisen aikaisin loma-ajaksi eli kasilta. Jo aamulla kymmenen aikaan alkoi kantaa ruokakuppeja eteeni ja tuijottelemaan minua, että nyt voisit kantaa pääruuan eteen :-D Iltalenkillä sitten stoppasi ja jäi katsomaan minua, että ei kai nyt tuonne suuntaan enää mennä, kun pitäisi päästä äkkiä syömään..muutaman kuvankin nappasin koirista. Oli muuten hieno punainen taivas..jostain syystä kuvat ei olleet kovin tarkkoja; olisiko valaistus syynä. Mutta, yleensä kumpikin suorastaan vetää siihen suuntaan, kun tietävät, että siellä on peltoja ja pääsevät juoksemaan. Seena sai nyt sitten tahtonsa läpi...kaipa sitten tarvitsee ruokaa, kun niin kovin nälkäiseltä tuntuu. Kotona joutuivat vielä odottamaan, että läähätykset rauhoittuu, mutta voi sanoa, että ruoka kyllä maistui. Herkemmässä on nyt ollut Seenalla läähättäminen..voi toista, rankimmat viikot lähestyy. Koko ajan kuitenkin seuraan kylkiä, että pysyvät sopivassa lihassa eikä kylkiluut ala peittyä rasvalla. Tiineen koiran/pentujen energiapitoisempaan ruokaan siirtyi kyllä jo viime viikolla. Ja Nutrolinin pentuöljyä saa myös pienesti. Ja Noolahan saa Nutrolinin sporttikoiraversiota. Osui silmään video ensimmäisestä pentueesta, kun 3 pennuista enää jäljellä. Seena-parka oli ihan hätää kärsimässä, kun pennut meinaavat ihan paidan päältä repiä (oli pakko pitää paitaa, kun eivät meinanneet minnään pysyä pois nisiltä. Seena oli liian kiltti emo) Video löytyy: https://youtu.be/bRDlUuAyuhY?t=21 By the way... Annikalla on ainakin 3 kk sairasloma selän rasitusosteopatian takia. Se tarkoittaa, että Noolan agilityn treenaaminen ei suju normaalilla tavoin. Jatkavat kyllä treeneissä, mutta toisissa treeneissä minä ohjaan ja välillä treenien vetäjä treenaa Noolan. Eilen Noola meni aivan sikalujaa.. ja minähän tipun kyydistä yleensä viimeistään kymmenennen esteen paikkeilla..voih.. Toisessa treeniryhmässä katsotaan sitten, miten treenaaminen onnistuu Annikalta rajoitettuna..kontakteja yms. juttuja pelkästään.
On mahdollista, että Noola tulee kisaamaan Annikan sairasloman aikana muutamat radat jonkun muun kuin meidän kanssa. Annikan piti mennä ASCAn kisoihin..kovasti käyn kamppailua, pitäisikö minun mennä sinne heilumaan ja yrittämään. Oli niin tarkoitus,että Annika menee. Sekin on vielä, että pentujen syntymä on juuri siinä ASCAn aikaan tai ehkä hiukan ennen. Kuka haluaa kisata Noolan kanssa..? Se kyllä juoksee rataa vieraidenkin kanssa.
Onnittelut Nopalle ja Gabille! Noppa saavutti 17.07.2016 Kiteellä pidetyissä ASCAn virallisissa paimennuskokeissa ensimmäisen tason lampailla hyväksytysti ja sai tittelin STDs (Starting Trial Dog-Sheep). Hieno Noppa!
Kiirettä on pitänyt, kun työhön liittyvää kongressia oli keskiviikkoon saakka ja lyhyellä aikataululla järjestetyt B-pentujen treffit tai kaksipäiväinen "päiväleiri" järkättiin perjantaille ja lauantaille. Kahtena aiempana vuotena meillä on ollut pitempi leiri (Kiteellä 2014 ja Jämsässä 2015), mutta nyt pentusuunnitelmat hieman sotkivat kuvioita. Onneksi saatiin yhteistä kuitenkin edes pienimuotoisemmin kasaan. Perjantaina meitä oli Seena ja 5 pentua paimentamassa Pukkilassa (Terra, Laku, Piki, Rosso, Noola) ja lauantaina otettiin hakua (Terra, Lulu, Piki, Laku, Noola ja Seena). Eli yhdeksästä pennusta kuusi..aika hyvin! Muutama kuva tulee tuonne loppuun aiheesta. Ensi vuonna meitä onkin sitten pentutreffeillä kahdesta pentueesta ;-)
Onneksi ollut kivaa puuhaa, niin ei ole ehtinyt jäädä tutkailemaan Seenaa ja mahdollisia tiineuyden merkkejä..no on tullut seurattua, mutta aika ultraäänen tekemiseen on sujunut mukavissa merkeissä. Kyllä katsottiin haussa, että Seenan vatsalinja on kyllä jo tullut alemmas. Olin kyllä huomannut, että nisien päät on olleet suurentuneet ja Seena on läähätellyt enemmän. Aiemmassa tiineydessä jatkettiin hakua vielä jonkin aikaa..silloin Seena veti todella hyvällä vireellä aivan innoissaan vielä aika isonkin mahan kanssa.. mutta ehkä oman pään kestämisen vuoksi parempi siirtää Seena mammalomalle. Voinhan jatkaa hakua Noolan kanssa. Seena siirtyykin tästä nyt tiineen koiran ruokaan ja jatkaa pienten kasvatusta lenkkeillen ja mustikkametsäseuralaisena. Toivotaan, että tiineys menee hyvin ja saadaan ihania pikkuisia sitten elokuun alun jälkeen..eiköhän sieltä jokunen tule. Aloitetaapas blogin kirjoitus nyt tästä päivästä, vaikka pennuista ei vielä ole mitään varmuutta. Tai se on, että Nopan ja Seenan tapaamiset johtivat 10. ja 12.06.2016 onnistuneisiin "kohtaamisiin" <3
Oikeastaan meinasi kyllä hieman uskokin loppua, että miten hommassa oikein käy. Kyllä oli tiedossa, että Seenan suvun naiset kypsyttelee juoksua tyypillisesti pitkään (juoksun päiviin 16-20), mutta siltikin. Sunnuntaina 05.06. mentiin ekaa kertaa tapaamaan Noppaa ja kovasti noin muuten tykkäsivät toisistaan, mutta Seena vaan toppuutteli Noppaa, kun Nopan mielestä olisi hyvin voinut jo hypätä selkään. Sitä jatkui..kunnes perjantaina asenne oli sitten hiukka eri ja homma eteni heti, kun koirat näkivät toisensa. Samoin sunnuntaina ja kiinni olivat puolisen tuntia ja sunnuntaina ylikin. Mutta siltikin.. siitä on vielä hiukan matkaa siihen, että pentuja syntyy. Normaalisti harrastellaan ja annetaan asian vähän "unohtua" ..hakutreeniä ja itsekseen vähän tokosteluakin. No, pari hankintaa kyllä tein eli Seena sai pullon Nutrolinin pentuöljyä, jota saa hiukka ruuan mukana. Ja ettei nettiostoksesta mennyt postikuluja, tuli samassa paketissa lautanen pentujen ruokailua varten (siihen voi sitten istuttaa vaikka rairuohoa pääsiäisenä, jos muuta käyttöä ei olekaan). Tässä kohtaa on hyvää aikaa tutustua myös pentujen kyselijöihin ja ensimmäiset ovatkin jo vierailleet meitä tapaamassa :-) ..ja Noppakin tulee saamaan vierailijoita. Lauantaina 07. joulukuuta lähti sitten perheelle läheiseksi tullut Piki Joensuuhun..huh... Ihanan kodin sai jokainen pentu, mutta siltikin oli niin kirpaisevaa luopumisen hetkellä, koska olihan pentuja pari kuukautta hoivannut ja jokaisen yksilönä tuntenut.
Alkuun olin ajattellut, että kiva, kun voi itse valita kotiin jäävän pennun.. No, itse asiassa se oli ennemminkin jopa ahdistavaa, koska aina kun ajatteli, että olisikohan tuo pentu meille sopiva, samalla jo jatkui ajatus, että sitten en voi ottaakaan tuota toista...tai tuota... No pakko oli ratkaisu tehdä..ja vuodatella joitakin kyyneleitä sitten... Kirjoitan tätä päivitysta vasta joulukuun lopussa..koti muutettiin jouluksi takaisin entiseen kuosiin...no melkein..kukat, joulukuusi ja sähköjohdot ovat aitauksissa. Seena ja Noola leikkivät hyvin yhteen, niillä näyttää olevan varsin kivaa. Mukavaa on, jos/kun pentuja käy täällä vierailulla...tarjolla olisi leikkiseuraa. Jokainen pentu, joka on tännepäin tulossa, on tervetullut meille kyläilemään! |
AuthorWrite something about yourself. No need to be fancy, just an overview. Archives
September 2016
Categories |