Kylläpä pennut alkavat olla niiiiin ihanassa vaiheessa. Leikkivät, purevat (ilman hampaita), murisevat, juoksevat ja ovat vielä vähän kömpelöitä. Aikaa tulee vietettyä lattiatasolla olohuoneessa pentujen keskellä. Sinne ne sitten nukahtelevat hujan hajan. Tai sitten ottaa vaan pennun ja makoilee pentu kaulalla sohvalla..taitavat nekin tykätä.
Eilen oltiin ekaa kertaa ihan paljaalla nurmikolla. Alkuun taisi vähän jänskättää, kun maa oli varmaan totuttua viileämpi ja aurinkokin paistoi suoraan silmiin..ja tuksut varmaan ihan erilaiset. Mutta kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun ympäristöä alettiin jo tutkailla reippaasti. Eilen oli lisäksi ensimmäinen kiinteän ruuan maistelupäivä. Royal Caninin pentumousse maistui todella hyvältä ja pennut olikin lopulta ruualla kuorrutettuja. Onneksi hoitavat puhdistuksen keskenään, sen verran hyvä ruokahalu on. Tänään saivatkin sitten lisää ja kuhina lautasen ympärillä oli taas taattua. Ennen ruokintaa halusin kokeilla, mitä pikkupentu tekee, kun se laitetaan ruualla tehdyn hajujäljen päähän. Kaikilla alkoi kyllä nenät nuuskuttaa ja löytyihän se ruokapalanen sieltä sitten ja upposi nopeasti kitusiin. Nimien teema löytyi jo aiemmin ja lopulliset valinnat alkaa olla selvillä. En kuitenkaan vielä ehtinyt omakoiraan tekemään pentueilmoitusta. Eiköhän se piakkoin tule tehdyksi. Kuvissa pentujen ensimmäinen ruokailu eilen.
0 Comments
Viikonloppuna on tehty kaikkea kivaa. Lauantaina oli tarkoitus ulkoilla, mutta aurinkoisesta säästä huolimatta oli niin valtavan kova tuuli, että ei kyllä uskaltanut mennä ulos. Terassilla kaatui painava kivijalustainen aurinkovarjo ja kaatuipa kotitiellemme poikittain jopa koivu. Eli pidimme pentujen kanssa hauskaa ihan sisätiloissa. Korilla matkasimme olohuoneeseen ja pennut saivat liikkua siellä vapaasti. Osallistuivat lauantai-illanviettoomme olohuoneessa taaperrellen, syöden ja nukkuen..noo, vähän pissatenkin. Voi, miten Noola tykkääkään pennuista. Se toimii ihan toisena emona ja leikittäjänä. Ei millään malttaisi pysyä poissa. Seena välillä hiukka murahtaakin, kun Seenan mielestä voisi olla hiukan kauempana. Kynnet tuli leikattua toiseen kertaan..se on vielä ihan helppoa, kun pennut nukkuvat. Sunnuntaina oltiinkin sitten omalla pihalla retkellä. Viltillä makoili koko pesue Seenan kanssa. Oli Noolakin alkuun, mutta pistimme isosiskon loppuajaksi sisälle, että Seena sai olla rauhassa pentuineen. Sen verran lämpimästi aurinko paistoi, että sateenvarjo oli auringonpaisteen suojana.
Ja pahoittelut, kun ei ole jäänyt aikaa kirjoittaa blogia, sorry... Jos on paljon kaikkea, blogi jää vähemmälle. Olen tällä hetkellä osittain töissä eli menen aamuisin vasta vähän ennen puolta päivää tai hieman sen jälkeen töihin. Seena on hoidellut hienosti pennut, kun olen ollut pois. Täällä on ollut kyllä paikalla yhtä parin tunnin aikaa lukuunottamatta aina joku perheestä. Tarkoitus on jatkaa lyhyttä työpäivää, kunnes syyskuun kaksi viimeistä viikkoa olen kokonaan lomalla. Keskiviikkona pennut täyttivät 2 viikkoa ja silmät on nyt kaikilla auki. Ensimmäisen matokuurin (Canex) saivatkin sitten torstaiaamuna. Hyvin nielivät, vaikka hiukan kyllä aiheutti hapanta ilmettä ja pään ravistelua. Painot ovat nousseet hienosti..tämän päivän arvoja ei vielä ole, mutta kilon paino on varmaan jo kaikilla ylittynyt ja muutamalla jo reilummin. Nyt on aloitettu kuuntelemaan meluCD:tä (Sounds scary). Pitäisi vain saada jostain siirreltävä soitin, kun vanhasta on jostain syystä pureutunut johto poikki.. Nyt täytyy siirrellä kaiutinta ja se aiheuttaa joissakin samassa talossa asuvissa nimeltä mainitsemattomissa henkilöissä hieman reaktioita. Ja isoimman ja aikaa vievimmän asian tein eilen eli pennut muuttivat makuuhuoneen pentulaatikosta seinän toiselle puolelle kodinhoitohuoneeseen aitaukseen..ja siihen se virta minusta hiukan jo loppuikin, kun n. neljä tuntia siirtämisen kanssa puuhastelin.. vaikka olin niin ajatellut, että ehtisin vielä päivittää blogia. No, Annikakin oli kovin flunssainen ja pois koulusta ja hänkin oli täysin saajapuolella palvelujen suhteen. Onneksi tänään aamulla kuulosti jo hyvältä. Pentuja kyllä voi aina väsyneenäkin sylitellä.. Ja niiin ihanat pennut..kyllä niillä on nyt uteliaisuutta ja ihmetystä, kun aisteilla saa nyt kaikkea uutta ja pääsevät kokeilemaan toistaiseksi vielä hampaattomalla suulla, näkemään ja kuulemaankin jo ja tietysti nenätkin nuuskuttaa. Tänään aiomme ulkoilla enemmän, kun ilma näyttää olevan lämmin. Suunnitelmissa on myös pieni autoretki lauman kanssa vanhemmilleni. Laitan nyt nämä kuvat pennuista, vaikka ovatkin jo "vanhoja".. eli torstai-illalta. Muutama kuva tytöstä on jopa sitä edelliseltä illalta, kun silloin otin vain tyttelistä, kun silmät oli hällä parhaiten auki. Joistain pennuista on enemmän kuvia, kun on kuvaaminen onnistunut paremmin. Josko saisin nyt viikonloppuna apuja, että saataisiin parempia yksilökuvia. On muuten aika iso työ seuloa kuvia ja rajata niitä..ja välillä jopa tunnistaa pentuja, kun joku kuvakulma voi olla sellainen, että kaksi pentua voi näyttää aika samalta. Pikkuhiljaa oppii erottamaan pentuja myös esim. jaloista, kun niillä on kullakin omanlaisensa kuviot niissä. Mm. tummimmalla uroksella on vasemmassa etutassussa kaksi täplää vierekkäin. Osassa kuvia muuten... niissä, joissa näkyy iso kieli nuolemassa pentuja, on hoitajakoirana Noola. Isosisko tykkää niiiin kovasti pikkusisaruksistaan. 1. Pentu (symmetrinen valkoinen piirto, ehkä pisin turkin pituus)2. Pentu (tyttö)3. Pentu (tummin, täplät tassussa paljon taneja)4. Pentu (eniten valkoista)5. Pentu (valkoinen täplä niskassa)6. Pentu (valkoinen kaulus)Voih, kun ei meinaa ehtiä kirjoitella blogiin riittävästi. Jää puoleen yöhön pentuekuulumisten kertominen..no, yöunistahan voi aina nipistää hiukan.
Pentujen painot jatkavat tasaista nousukäyrää ja painavin on ylittänyt kilon painon (mustin uros). Mukavat painot on kyllä jo kaikilla. Narttu on kevyin. Onpas siinä selkeä ero pään koossa, kun laittaa kookkaimmat urokset nartun viereen :-D Niiiin ihania ovat!! Voisi vain pidellä sylissä ja rapsutella..tuntuvat tykkäävänkin. Niistä on tullut jo pieniä koiria..murisevat ja haukahtelevat unissaan, "purevat" hampaattomalla suulla (tai ehkä imevät sormea), rapsuttavat korvan takaa ja narttu on ainakin jo pissannutkin oikeassa asennossa. Tässä alkaa nyt sitten häiriöääni-cd:n soittaminen päivittäin ja pian joutuu suurentamaan reviiriä pentulaatikon ulkopuolelle. Ai niin, pentutestiajankohta on nyt varattuna eli 22.09. ja testaajana on Pekka Korri, kuten viimeksikin. Kerrotaanpas pienestä huolenaiheestakin, jota hieman tuossa kannoin, kun pientä vatsavaivaa oli. Seena ja Noola ovat aikamoisen teräsvatsoja ja tosi harvoin on vatsoissa ollut mitään (kop-kop). Seenalla oli ensin jonkin sortin hajun liikatuotantoa, mutta ajattelin, että korkeaenerginen penturuoka ja ylipäätään iso määrä ruokaa saa vaan hiukan kuplimaan. Pennuillakin oli kuitenkin kullakin jokunen hieman nopeampi tuotos ja Noolan ruoka tuli sunnuntaina bumerangina takaisin. Pennut oli kuitenkin ihan normeja..söivät intona ja kiistelivät nisistä ja painot nousivat normisti. Varmuuden vuoksi punnailin sitten jokaisen aamuin illoin, että näki kaikilla menevän hyvin. Toivottavasti ei sitten enempää tuon tyyppisiä; mistä lie oli pöpö tullut. Joku tämän iltainen imetyskuva tuohan alas mausteeksi..pianhan pitäisi saada sitten kahden viikon ikäisistä uudet edustuskuvat.. Maito maistuu ja painot nousevat tasaisesti. Tällä hetkettä painot ovat 700-800g. Päät alkavat kohottautua maasta ja maavara kasvaa, kun harjoittelevat korkeilla jaloilla kävelyä. Usein kyllä kellahtavat sitten selälleen. Päivittäinen Bio-sensorointi jatkuu myös. Kylmän märän pyyhkeen päällä oleminen sävähdyttää selvästi, mutta sylissä silityksiin rauhoittuvat hyvin ainakin, jos mahat on kylläisinä sensorointia tehdessä.
Tänään oli lämmin päivä ja retkeily jatkui, kun pennut pääsivät hieman ulkoilmaakin haistelemaan terassille. Matka kuljettiin pyykkikorissa ja terassilla oltiin viltillä. Seena rentoutui sitten siinäkin tarjoilemaan maitoaterian pennuille. Jos lämpimiä säitä jatkuu, voidaan retkeillä enemmänkin. Ja sisätiloissa on mukavaa ottaa pennut olohuoneeseen illanviettoon rapsuteltaviksi ja pusuteltaviksi ja pääsevät myös tutkailemaan maailmaa pentulaatikon ulkopuolelle.
1. Uros (kaulus ja kuono valkoinen)2. Narttu (nalkoinen viiru otsassa ja niskassa, paljon taneja)3. Uros (vähiten valkoista, taneja paljon)4. Uros (eniten valkoista)5. Uros (valkoinen laikku niskassa, vain vähän taneja)6. Uros (kapea valkoinen kaulus, vähän taneja)
Mutta nyt pentuihin! Pennuthan kehittyvät ihan silmissä. Välillä tuntuu, että ihan juoksevat pentulaatikossa, mutta maha pysyy kyllä vielä alustassa kiinni. Päät nousee välillä jo yllättävän korkealle ja punnituskori täytyikin vaihtaa jo korkeareunaisempaan astiaan, kun olivat ihan tulossa yli laidan. Painot nousee kohisten alun pienoisen laskun jälkeen. Nyt on aloitettu myös ns Bio-Sensorointi eli pennut käsitellään päivittäin alla olevan ohjelman mukaan: "Bio sensor on Yhdysvaltain armeijan kehittämä ohjelma, jonka tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä. Pentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivista 3-16 vuorokauden iässä, ja Bio Sensor-ohjelma kohdistuu juuri tuohon ikäkauteen. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutus koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Samanaikaisesti Bio Sensor hyödyttää pentua myös sosiaalistamisen kannalta, ja menetelmä totuttaa pentua käsittelyyn. Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin, ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa. Bio Sensor-ohjelman on tutkittu vaikuttavan pentujen kehitykseen muun muassa seuraavilla alueilla: - hermoston varhaisempi kehitys - parempi kardiovaskulaarinen suorituskyky - parempi vastustuskyky fyysisille sairauksille - parempi ongelmanratkaisukyky Bio Sensor-ohjelma suoritetaan pennuille 3-16 vuorokauden iässä kerran päivässä. Ohjelman ärsykkeet eivät kuulu sen ikäisen pennun luontaisesti kohtaamiin ärsykkeisiin. Ohjelmaa ei toisteta useammin, sillä liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pentu kerrallaan käydään kaikki viisi kohtaa läpi: 1. Kosketusärsyke Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä pumpulipuikolla. Ei ole väliä ilmaiseeko pentu tuntevansa ärsykkeen vai ei. Kesto 3-5 sekuntia. 2. Pystyasento (pää ylös) Pidetään pentua molemmissa käsissä niin, että se on pystyasennossa, pää hännän yläpuolella. Kesto 3-5 sekuntia. 3. Pystyasento (pää alas) Kuten edellä, mutta pää alaspäin. Kesto 3-5 sekuntia. 4. Selkäasento Pidetään pentua selällään kämmenillä. Kesto 3-5 sekuntia. 5. Lämpöärsyke Asetetaan pentu mahalleen märälle, jääkaappikylmälle pyyhkeelle. Ei estetä pentua, jos yrittää ryömiä pois alustalta. Kesto 3-5 sekuntia." Ensimmäiset kokemukset pentujen käyttäytymisistä sensoroinnin aikana oli sellaiset, että kyllähän varsinkin päälleen kääntäminen aiheuttaa kovaa protestointia. Yllättävän hyvin pennut kuitenkin rauhottuivat käsittelyn jälkeen syliin. Silittelin rauhallisesti ja alas pääsi vasta, kun oli rauhoittunut eikä rimpuillut vastaan. Tietoisesti kyllä valitsin ajankohdan, jolloin pennut olivat juuri syöneet. Sen on kyllä huomannut, että nälkäisenä rauhoittuminen ei yhtä nopeasti todellakaan onnistu. Silloin myös nenät nuuskuttavat niin, että hillitön tuhina vaan käy ja saattavat ottaa sormenkin suuhun, kun etsivät nisää. Kovasti ahneilta vaikuttavat. Tänään tuli suoritettua myös ensimmäinen kynsien leikkuu..sekin syömisen jälkeen pentujen nukkuessa. Aika monta kynttä tuli leikattua ja tovi siinä menikin pentulaatikossa nenä kiinni tassuissa. Noola on muuten niin kiinnostunut pennuista ja seuraa silmä kovana vieressä ja piipittää pennuille vastaukseksi, kun jotain ääntelyä vaan kuuluu. Seena ei ole osoittanut mitään tarkkailua suurempaa reaktiota Noolan läsnäoloon. Noola on nuollut pentuja, kun on valvotusti päästetty kosketusetäisyydelle. Vaikuttaa siltä, että haluaisi kovasti hoitaa niitä. Vielä en kyllä ole uskaltanut antaa olla vapaasti, vaan pentulaatikko on aitauksella suojattu. Noolasta taitaa tulla hoitaja ja leikittäjä pennuille, kun hiukan vielä kasvavat ensin. Täytyy alkaa katsella jotain eri materiaalia olevia alustoja pennuille, että saavat tuntumaa muuhunkin kuin pehmeään teddykarva-alustaan. Ai niin, pentujen nimien teemasta sain idean ja se tullaan varmaan toteuttamaan. Siitä jossain kohtaa myöhemmin; pidetään se vielä salaisuutena. Tuli vähän tylsä päivitys, kun kuvia ei nyt ole yhtään. Täytyy yrittää ottaa paremmat kuvat pentujen nassuista ja muutenkin. Nekin on varmaan syytä ottaa niin, että massut ovat täynnä maitoa. Tällä hetkellä maito on siis ratkaisu lähes kaikkeen. Laitetaan nyt pari kuvaa kuitenkin.. Pennut ovat olleet heti alusta saakka jokainen innokkaasti nisille pyrkiviä ja Seena on hoitanut pentuja hyvin. Huomaa kyllä, että Seenan olo keveni yhdessä yössä ja hoikka ja pirteä Seena tuli esiin. Itse huomasin, kuinka paljon helpompi on, kun pentuja on "vain" 6..jos vertailukohtana on aikaisemmat 9. Vaikka Seenalla on nisiä 10, on ylimmäinen nisäpari aika huono eli aiemmin joutui katsomaan, että pienimmät pennut eivät jäisi aina niille. Nyt jokainen saa yhden kokonaisen ja sitten jää vielä muutama nisä ensimmäisille, joilta maito nisästä loppuu. Ruhtinaallista! Luulen, että ihan alkuun maidontuotanto ei ollut kovin runsasta. Hiukan jo huolestuin, kun painot tippuivat vielä perjantainakin ja enemmän kuin ensimmäisten pentujen kohdalla (vertaan aina kaikkia tapahtumia aiempaan..). Onneksi kuitenkin kääntyivät jo perjantaina illalla nousuun ja tänään olivat nousseet jo ihan hyvin ja useimmilla ylittäneet syntymäpainonsa. Missään vaiheessa ei pentujen yleiskunnossa ollut kuitenkaan mitään huolestumisen merkkejä. Kaikki ovat jaksaneet imeä pitkiä rupeamia ja muutenkin pennut vaikuttivat tyytyväisiltä, eivät kitisseet sekä ryömivät reippaasti. Noola oli muuten synnytysyönä aika hämmentynyt siitä, mitä oikein tapahtuu. Onhan se sellainen mammantyttö ja yhtäkkiä ei sitten päästetäkään samaan huoneeseen..ja huoneesta kuuluu jopa muutaman kerran Seenan ääntelyä. Sitten kantautuu outuja hajuja. Tuntuu, että Noolan maailma ainakin pienesti romahti. Häntä ei huomioidakaan. No, synnytyksen jälkeen Noolalle annettiin hajuja lähemmin haisteltavaksi..olihan ne varmaan hiukan kammoksuttavia, mutta uteliaisuus voitti ja Noolan tuli katselemaan pentuja aidan takaa. Ja sai sitten vähän haistellakin. Kylläpä Noolaa kiinnostaa, mutta on saanut vasta haistella kädessä olevaa pentua. Siltä vaikuttaa, että Noola haluaisi kovasti hoitaa pentuja, kun piippaa niille ja tekisi mieli vähän lipaistakin. Mutta nyt ei vielä pääse hoivaamaan. Seena katsoo kyllä hyvin tarkasti, mitä Noola meinaa, muttei sano mitään. Vaikka pentujen hoitaminen on siis aivan ihanaa, on se myös väsyttävää, kun ei vaan voi iskeä yöksi korvatulppia korviin ja alkaa nukkua. Ja nukkuminen on sitten varsinaista "koiranunta". Ensimmäinen yö tuli valvottua turhaan, kun ei synnyttänyt. Toinen oli varsin jännä, kun Seena oli juuri synnyttänyt. Ja sitten havahtuu pemntujen ääniin. Aikamoiset univelat taakkana..erikoista, kun tätä kirjoittaessa meinaa oikeasti nukahtaa tietokoneen ääreen. Lisäksi kävimme perjantaina ja tänään ACSAn agilitykisoissa ja oikein mukavasti meni. Noola sai Annikan kanssa gamplers radoilta novice-luokasta 2 x Q:n eli sai tittelin GJ-N. Hyppäriratoja ei Annika itse voinut kisata, kun olisi pitänyt juosta. Mutta saimmekin Seenan siskon omistajan Ninnin kisaamaan Noolan kanssa ja saivat kuin saivatkin puuttuvan Q:n ja siten hyppyratojen tittelin novice -luokassa, JR-N. Kiitoksia Ninnille! On ihanaa, kun Noola tykkää niin agilitystä, että kelpaa vieraatkin kuskiksi, eikä vaadi muuta palkkaa kuin saada juosta radalla. Perjantai-iltana tuli muuten palkituksi kisan nopeimpana paremmasta radastaan. Seenan pennuista paikalla olivat Laku, Lulu ja Terra. Laku ja Lulu vetävät rataa todella vauhdikkaasti ja hekin saavuttivat Q:ita..hienoja suorituksia kuumilta ja vauhdikkailta lapsilta. Terralla on aiemmalta vuodelta kasassa jo JR-N. Tänä vuonna ei suoritus ollut sellaista tasaista, mitä on aiemmin nähty. Pentuihin palatakseni, niiden valokuvaaminen on hieman haastavaa. Kädessä liikkuvat niin paljon, että tarkkoja kuvia ei tahdo saada. Paras on, jos nukahtavat levälleen eli ei siis kasoihin. Sitten kun kuvia on ottanut ja alkaa katsoa, kuka missäkin kuvassa on, ei ihan satavarmasti kaikista kuvista tunnista..ja joutuu päättelemään siitä, että kun tuo pentu on se ja se, täytyy tämän olls sitten tuo.. Laitetaanpas tähän perään hiukan kuvia lapsosista syntymäjärjestyksessä. Pentu 1. Uros (valkoinen kaulus ja kuono) Pentu 2. Narttu (valkoinen ohut viiru kuonossa ja niskassa) Pentu 3. Uros (mustin pentu) Pentu 4. Uros (eniten valkoista) Pentu 5. Uros (valkoinen täplä niskassa) Pentu 6. Uros (valkoinen kapea kaulus, kuono musta) Lämpöjen laskun jälkeen meinasi kyllä usko ihan mennä, kun kesti vuorokauden ennenkuin Seena oli ponnistusvaiheessa. Ihan normaaliahan tuo on, mutta tuntuipas aika pitkältä. Mutta kun päästiin itse asiaan tuli pennut hiukka yli kahdessa tunnissa ja viimeinen syntyi klo 24.00. Poikia tuli 5 ja narttuja vain 1. Taosakokoisia ovat, isoin uros 450g ja narttu pienin, mutta sekin 369g. Pirtsakkaasti jokainen rynni heti nisille. Nyt sitten. .ensisijaisesti narttua odottavia on ollut enemmän, vaikka osa on sanonut, että voisi mahdollisesti harkita myös urosta. Eli nyt sitä harkintaa sitten joutuu tekemään. Pikainen info..Toistaiseksi ei ole kerrottavaa, mutta toivottavasti aamulla olisi. .ja mieluiten hyviä uutisia! Seena on edennyt niin rauhakseen tänään. Peukkuja saa siis edelleen pitää.
|
AuthorWrite something about yourself. No need to be fancy, just an overview. Archives
September 2016
Categories |